Pikseleitä ja jädeä yhdistää kaksi keskenään ristiriitaista kuvallista logiikkaa. Keskelle maalattu pikselikissa rakentuu pienistä, tarkkarajaisista väriruuduista, kun taas sitä ympäröivä vaaleanvihreä pinta leviää paksuna, lähes kuorrutuksen tai sulavan jäätelön kaltaisena massana. Teoksessa digitaalisen kuvan täsmällisyys kohtaa maalin fyysisyyden. Pikseli on lähtökohtaisesti aineeton ja matemaattinen yksikkö, mutta käsin maalattuna siitä tulee epätarkka, yksilöllinen jälki. Ympäröivä impastopinta puolestaan korostaa kaikkea sitä, mitä näyttökuvalla ei ole: painoa, paksuutta, kiiltoa ja kosketeltavaa rakennetta. Leikkisä kissahahmo ja jäätelömäinen värimaailma tekevät vastakkainasettelusta herkullisen ja hieman absurdin. Teos liikkuu digitaalisen nostalgian, materiaalisuuden ja maalaamisen nautinnon välissä.