Teos rakentuu toisiinsa limittyvistä muodoista, viivoista ja värialueista, joiden suhteet jäävät avoimiksi. Katse etsii kuvasta tunnistettavia asioita, mutta muodot väistävät yksiselitteistä tulkintaa ja jatkuvat toistensa läpi. Nimi ∞ viittaa äärettömyyteen, mutta myös liikkeeseen ilman selvää alkua tai loppua. Kuvan osat muodostavat verkoston, jossa mikään yksittäinen elementti ei asetu pysyvästi etualalle. Valkoiset alueet toimivat yhtä aktiivisesti kuin piirretyt ja väritetyt muodot: kuva syntyy läsnäolon ja puuttumisen välisestä jännitteestä. Teos voidaan nähdä hetkenä jatkuvasta prosessista — järjestyksenä, joka voisi jatkua kuvan reunojen ulkopuolelle loputtomasti.